maanantai 22. lokakuuta 2012

Ajatuksia agilitystä

Olemme aloittaneet Neiran kanssa agilityn. Se on joka kerta vain hauskempaa!

Ohjatulta tunnilta saimme kotiläksyksi harjoitella namikäden seuraamista ja namin perässä liikkumista. Se menee joka kerta paremmin. Neira on kyllä todella ahne, eikä kyse ole siitä. Se ei vain ymmärrä kaiken paikalla-olo-treenin jälkeen, että palkkaa voi saada kättä seuraamallakin. Ja muutenkin se tuntuu jotenkin ihmettelevän, kun yritän palkan avulla vetää sitä makuusta seisomaan, niin ei se oikein älyä. Se alkaa sitten tarjota jotain muuta, niin kuin yleensä :D

Neiran kanssa täytyisi harjoitella enemmän pannasta ja valjaista kiinnipitämistä. Se ei oikein välitä siitä, kun sen ylle kumartuu ja ymmärtäähän sen, kun ylle kumartuminen on koirasta uhkaavaa. Elikkä meillä on myös vuorossa perus kumarrustreenejä!

Viime tunnilla harjoittelimme hyppyä ja rengasta. Sain huomata kuinka oma vauhtini aiheutti Neiralle vaikeuksia askelluksen kanssa. Jos juoksin liian lujaa, niin Neiran oli vaikea askeltaa renkaalle oikein ja se kiersi sen. Kun taas hidastin, niin se meni oikein ja hyppäsikin esteen yli ja renkaan läpi. Jes! Olemme käyttäneet namialustaa ja Neira onkin oikein innokkaasti aina menossa sille. Koirani on selvästi ymmärtänyt sen tarkoitusken.

Puhuimme ohjatulla tunnilla myös venyttelemisestä. Puhuimme siitä kuinka tärkeää se on koirille, jotta he pystyvät kilpailemaan yhä kauemmin, eikä paikat hajoa ennen aikojaan. Neira ei oikein ymmärtänyt mitä siltä halusin. Se yritti aina jotakin temppua sen sijaan, että olisi vain venyttänyt lihaksiaan ohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi: Liike on ohjaa namilla koiran pää alas tassujen kohdalle. Tarkoitus on antaa herkku  tassujen takaa. No, Neiran mielestä tämä oli makaamaanmeno käsky. Oli kamalan haastavaa yrittää samalla naksauttaa siitä, että Neiran peppu ei mene maahan, vaan pelkkä pää ja samalla yrittää toisella kädellö houkutella sen pää pystyyn ennen kuin näytän herkun tassujen takana! Siinä sai ohjaaja naurut, kun Neira lopulta meni aina makaamaan. :D Onneksi se ei kuitenkaan ole niin vakavaa! Kunhan saamme harjoiteltua venyttelyliikkeitä enemmän ja namikäden seuruu alkaa sujua, niin eiköhän venytysliikkeetkin samalla!

Olen pyrkinyt harjoittelemaan vapaa-ajalla edes kerran viikossa agi-esteiden kanssa. Niitä on vain hieman vaikea saada käsiinsä. Yleensä olen käyttänyt Kytöpuiston kenttää hyväkseni. Siellä on esillä jo ennestään puomi, A ja muutamia siivekkeitä, sekä toko este ja renkaan kehikko.

Neira syöksyy Kytöpuistonkin kentällä tyytyväisenä siivekkeiden läpi. Siitä tulee vielä mainio ensimmäinen Agility-koira minulle. Nyt ei ole kuvia vielä Neirasta agi-esteiden parissa, mutta eiköhän tämä tästä kuviksikin muutu.

Agiltyn oheella olemme siis treenailleet tokoa, jotta meillä olisi hyvä kontakti ja peruskäskyt taka-taskussa. Siitä löytyykin kuvia! Tänäänkin olimme harjoittelemassa perus seuruuta ja sivulle tuloa- paikalla oloa- ja luoksetuloa. Pääsen aina yhä kauemmas Neirasta ja se pysyy paikoillaan. Se tuntuu hyvältä! Taas jotakin onnistuu.

Sosiaalisuutta ja sotatantereita

Kävimme tapaamassa perjantaina Yilania (beuceron uros, 1v 3kk), Verna (belgianpaimenkoira tervueren, 8kk) mukana oli myös koko perusjengi: Kiira, Samba, Prinssi ja Neira. Neira pyöri taas ympyrää ja leikki milloin kenenkin kanssa. Eniten se selvästi tykkää juosta jonkun perässä tai olla itse jahdattavana ja tässä kuuden hengen ryhmässä olikin sitten juoksukavereita. Lisää kuvia Yilanin galleriassa ja kiharagalleriassa. Enemmän Kiiran kuulumisia täällä.

Neiralla on ollut kiireinen viikonloppu. La-su yönä meillä oli Ora kylässä. Neira ja Ora leikkivät hieman, mutta eivät turhan paljoa. Ora tykkää enemmän Kiirasta, mutta Kiira on ollut viimeaikoina kärttyinen juoksujen takia, jolloin Neirakin kelpasi painikaveriksi. Ora ja Neira ottivat hieman yhteen, kun Oralla oli luu ja Neira kulki ohi. Neira on ennenkin antanut Oralle takaisin, vaikka Ora onkin vanhempi. Neirasta on siis ennustettavissa melkoinen narttu. Katsotaan mielenkiinnolla kuinka se tästä kehittyy.

Vielä sunnuntaina kävimme pentumiitissä katsomassa uudenlaisia koira kasvoja. Tapasimme vanhan tuttavuuden   Laikan (keskikokoinen villakoira 6kk) ja uuden tuttavuuden Java (sakumix 14,5 vk). Kolmikko leikki oikein mukavasti. Java ja Neira jahtasivat hieman kömpelömpinä Laikaa, joka oli selvästi ketterämpi. Se oli oikein hulvatonta katseltavaa! Välillä Java johti juoksuleikkiä ja välillä oli Neiran vuoro haastaa Laikaa ja Javaa juoksemaan kanssaa. Oikein riehakasta oli! Oli mukava nähdä kuinka Neiralle löytyi sopivaa seuraa ja kuinka se sai juoksennella omaikäistensä kanssa.
Neira, Verna ja Yilan
Verna ja Neira
Neira ja Kiira
Yilan, Verna, Kiira, Samba, Neira ja Prinssi
Neira ja Kiira
Neira, Prinssi ja Kiira

lauantai 20. lokakuuta 2012

Neiran sukulaisia!

Kävimme tänään juoksentelemassa metsässä Neiran siskon "Vilman", veljen "Tuhtin" ja kaukaisen sukulaisen Tikrun. :D Minä aina pidin Neiraa isona, mutta se ei ole puoliksikaan niin iso kuin Tuhti ja Vilmakin on sitä isompi. Neira tosin oli sisarusten pienin jo pienenä, mutta en ajatellut eron olevan tällainen!

Katsokaa vaikka itse. Kiharagalleriassa lisää kuvia!
Tuhti ja Neira
Kaikki neljä sekasorrossa
Neira, Vilma ja Tikru
Neira ja Vilma
Neira
Neira ja Vilma
Tikru, Vilma ja Neira
Neiran näyttelyposeeraus
Tuhti, Neira ja Vilma

tiistai 16. lokakuuta 2012

Tokoilua ja kaiken maailman toilailua

Neirasta on kasvamassa kamala suun aukoja! Kun se kiehnää omassa sängyssä se ääntelee röhkien ja välillä se kuulostaa myös vähän lehmältä. Kun Neiraa vituttaa niin se haukkuu, ulvoo vinkuu tai marmattaa. Jos Neira innostuu, niin se haukkuu, jos sitä pelottaa jokin ulkona (postilaatikko, mopo, koira tai ihminen) tai jos se muuten vain kertoo, että edessämme on puu, niin se haukkuu!

Ongelma on tietysti se, että Neiralle ei riitä, että sillä on nakkia suussa, vaan se haukkuu silti ja ongelmaa pahentaa tietysti se, että minä aina hermostun, kun näen vastaantulijan, sillä pelkään, että Neira avaa suunsa. Parhaiten meni tänään, kun kävelin mitään näkemättä eteenpäin ja ohitsemme käveli mummo ja pariskunta, niin Neira oli ihan hiljaa :D mitäs tästä voikaan päätellä? Hmm...

On Neiran kanssa tapahtunut paljon edistystäkin. Se tulee jo sivulle ilman suurempaa käsimerkkiä ja välillä ilmankin. Tänään harjoittelimme sivulla olosta makaamaan menoa ja se meni yllättävän hyvin. Neiralla on ollut viimeaikoina hieman vaikeaa mennä makaamaan (ongelma voi olla märkä/kylmä alustakin) joten olin oikein positiivisesti yllättynyt, kun se meni nätisti maahan makaamaan pyynnöstä. Paikalla oloa on tultu hiottua ja se ymmärtää jo mitä se tarkoittaa, nyt siis vain lisäämään paikalla-olo-aikaa ja kauempana minusta. 

Hioimme myös seisomista ja olenkin yrittänyt liittää sanaa siihen. Se ei ihan ole ymmärtänyt sanaa "seiso", mutta seisoo kyllä aika nätisti. Aivan treenien lopuksi harjoittelimme vielä näyttelyravaamista. Tänään tuli myös hieman harjoiteltua agilityyn tarvittavia namimagneettia, että koiran saa liikkumaan takaisin esteiden taakse. Teimme myös kurssiiin kuuluvan kotiläksyn ja harjoittelimme siivekkeiden läpi juoksemista. Se olikin oikein kivaa ja Neira on todella innokas! Se saattaa myös johtua siitä, että itsekin pidän agilitystä, koska siinä on nopeutta, mutkia ja kaikkea kivaa!

Kaiken tämän jälkeen ole yhtään yllättynyt, että se sammui kuin lyhty matolle sisään tultuamme.

Kytäpuistossa tuli myös leikittyä amerikan bulldogin kanssa. Se oli 18kk narttu ja leikki ihan mukavasti meidän koirakkomme kanssa. Kolmikon leikkiminen oli lähinnä sitä, että ne juoksi kytöpuistoa ympäri kuin kahelit. Ainakin Neira näki jälleen uuden koiran. Kuvia löytyy täältä.

Illalla lähdimme vielä Haarajoelle juoksemaan perusporukassa. Mukaan tuli siis Samba, Neira, Prinssi ja Kiira. Pallon perässä tulikin koko nelikon juostua iloisesti. Neira leikki lähinnä Samban kanssa hippaa ja kerran se taisi leikkiä ärrinpurrin leikkiä prinssin kanssa.

Jos nyt ei ole väsynyt koira, niin ei sitten koskaan! Kauniita unia Neira :D





















Mätsäreitä ja muuta meininkiä.

Neira tapasi sunnuntaina villakoira Laikan ja espanjanvesikoira Tempun. Neira leikki ihan nätisti kaksikon kanssa. Lenkki oli sellaiset 10km ja Neira oli koitoksen jälkeen aivan loppu! Itse en ollut tällä lenkillä mukana, vaan olin Kiiran kanssa mätsäreissä. 
Meillä meni Kiiran kanssa ihan kivasti. Neitonen oli tuomarin edessä huomattavasti parempi ja odotankin jo innolla seuraavia mätsäreitä ja seuraavia kokemuksia. Tuomarilta sain seuraavanlaiset ohjeet: "kevyempi hihna ja vähemmän namia Kiiran seisottamiseen." Jep, jep, olen näköjään turhan innokas antamaan Kiiralle namia, vaikka se seisoikin jo hienosti. :D 

Kiira ravaa vierelläni todella hyvin ja se saakin yleensä siitä kehuja. Mätsäreissä kokeilin siis kerrankin ilman Kiiran omistajaa, koska Kiiralle tulee muuten liian kova hätä. Kiira seisoo ihan hyvin ja ottaa automaattisesti katseen johonkin tuttuun väkijoukossa. Aion vielä mennä Kiiran kanssa muutamiin mätsäreihin ennen kuin uskallan päästää Jennyn mukaan. Juju on se, että Kiira vetää ihan kamalasti Jennyn suuntaan, jos Jenny on paikalla eikä kehässä olosta tule yhtään mitään. Kiira ei suostu syömään mitään eikä tekemään mitään, vaan kiskoo Jennyn luokse.

Kiira oli alussa jännittynyt, mutta jännitys laukesi aika pian. Näimme paljon tuttuja, kuten esimerkiksi Oran. Muita tuttavuuksia olivat tietysti Sinister ja Deimos. Sinister on kyllä niin ihanan samankaltainen kun puolisiskonsa Kiira! Kiira pääsi samaan siniseen kehään lopussa puoliveljensä Sinisterin kanssa.  Kiiran lopullinen sijoitus oli SIN ei sij. Ehkä ensi kerralla paremmin! Kuvia täällä.

Lisäksi vielä kuvia ja kuulumisia eilisen päivän lenkistä. Ensin kävimme metsässä palloaheittelemässä ja hakua harjoittelemassa, jonka jälkeen menimme vielä Kytöpuiston koirapuistoon juoksemaan muiden koirien kanssa. Neira oli jälleen hieman jännittynyt ja tarkoitus voisikin seuraavaksi olla käydä moikkaamassa muita pentuja eikä täysikasvuisia, kun Neira ei oikein tahdo pysyä vanhempien koirien juoksuvauhdissa mikä on hieman kurjaa, kun sitten Neira jää ulkopuolelle ja sitten se alkaa komentohaukkua vanhemmille koirille, mikä yleensä johtaa siihen, että Neira ottaa turpaansa. Ei Neira mitenkään pahasti ole ottanut turpaansa onnekseni, eikä Neira kauheasti välitä. Hetkeksi se tulee luokseni ihmettelemään ennen kuin se lähtee taas juoksemaan muiden kanssa. Lisää kuvia kiharagalleriassa ja Kiiran kuulumisia täällä.













lauantai 13. lokakuuta 2012

Uusia tuttavuuksia

Neiran kanssa ollaan käyty nyt koirapuistossa tapaamassa uusia koiria. Eilen paikalle saapui kaksi uuden näköistä koiraa. Tiibetinspanielin, joka oli 9kk ja aikuisen corgin. Neira leikki lähinnä spanielipennun kanssa, mutta kävi välillä haukkumassa Kiiralle ja corgille, jotka leikkivät yhdessä. Neira on kyllä sellainen komentohaukkuja! Huhhuijaa! Lisää kuvia täällä.




































Neira 4kk 2vk ja tiibetinspanieli

Neira, Kiira ja corgi


torstai 11. lokakuuta 2012

Neira ja Belgit

Neiran viikkoon on kuulunut alkuviikosta hieman lepoa, jota on seurannut tiistain riehumiset Kiiran ja Oran kanssa. Eilen Neira pääsi taas leikkimään Prinssin, Samban ja Kiiran kanssa Haarajoelle. 

Tänään se sai harjoitella kolme tuntia yksinoloa ihan hyvin tuloksin. Kaikkea oli yritetty syödä, mutta hampaaton ystäväni on tällä hetkellä hieman tuskainen luiden syömisen kanssa. Olin jättänyt sille possunsaparon, ydinluun ja hieman ruokaa. Se oli kyllä saanut juuri aamupalaa (ei niin onnistunutta :D ) ennen kuin se jäi yksin, joten se saattoi olla täysi. Toivon siis ainakin, että kyseessä ei ollut ahdistumisen vuoksi syömättömyyttä. Tai eihän Neira kokonaan ollut syömättä, vaan oli maistellut niin hyvin kun osasi sille jätetyt ruuat ja tekemiset. Eikä se mitään nähtäviä vahinkoja ollut tehnyt. 
Tyttö jäi hiljaa ja oli palattaessakin hiljaa. Tämä on todella hyvä juttu! Pelkäsin hieman, että se saattaisi ulvoa ja haukkua, mutta ei se ehkä sitten sitä tehnyt.

Illalla olikin sitten vuorossa kahden belgianpaimenuroksen tapaaminen. Tapaamme Kiiran puoliveljen Sinisterin ja samassa taloudessa asuvan Deimosin. Poikien kuulumisista enemmän täällä. 

Neira juoksi lähinnä belgianpaimenkoirien ympärillä haukkuen. Sitten se kävi muutaman kerran omilla kierroksillaan kymmenen metrin päässä. Neira näytti kuitenkin viihtyvän, koska se tykkää juosta karkuun ja olla jahdattavana... Joten se keksi Deimoksen kanssa hauskan leikin, jossa Deimos ajoi sitä takaa, kunnes pentu oli ihan rätti ja poikki. :)

Neira on niin luupää, että se harvoin kuuntelee vanhempia koiria. Tänään se haukkuikin belgianpaimenkoirille, kunnes ne sitten lopulta näyttivät pennulle kaapin paikan :D Neira ei
 kuitenkaan ollut kovin moksiskaan. Hetken se katseli kolmikkoa sivummalta ennen kuin se meni takaisin haukkumaan heitä. Lisää kuvia tästä illasta kiharagalleriassa.


Kiira ja pojat
Kiira, Deimos ja Sinister

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Neiran hampaat...

Neiran hampaat vaativat viimeyönä ensimmäisen uhrinsa. Neiruska söi tietokoneen virtajohdon poikki. Tai ei kokonaan poikki, mutta näykkäisi sen verran, että siitä tuli käyttökelvoton.

Neiralla on siis tosiaan hampaat lähdössä ja sen huomasin tänäänkin siitä, että se ei pystynyt oikein syömään herkku possunsaparoa. Se oli siitä kovin surullinen. Ahneuksissaankaan se ei sitä saanut syötyä :( Hankaluuksia on näkynyt muidenkin luiden syömisessä. Yleensä Neira hotki ne ja nykyään se joutuu pureskelemaan ne paljon perusteellisemmin, koska ei kunnolla saa niitä syötyä. Tämä on sinäänsä oikein hyvä asia eipä ainakaan hotkaise kokonaisena.

Voi minun hampaatonta pikkuistani <3

tiistai 9. lokakuuta 2012

Neiran kaverit

Neiralla on oikeastaan ehkä neljä parasta kaveria: Kiira, Samba, Prinssi ja naapurin Ora.

Kiiran kanssahan Neira asuu, joten Kiira on Neiran ehdottomia suosikkeja. Neira hieman ahdistuu hihnalenkissä, jos Kiira jotuu turhan kauas meistä ja onhan Kiiran omistajakin Neiralle tärkeä. Neira leikkii Kiiran kanssa joka aamu. Tytöt leikkivät ihan kivasti ja tosiaan päivittäin he painivat olohuoneessa ja välillä Neiran pentuhepuleiden aikana rallia juostaan ympäri taloa.  Ulkona Neira ja Kiira lähinnä juoksevat kuin kaksi aivotonta apinapaimenta. Kiira on Neiralle todella tärkeä kaveri ja Neira tykkääkin matkia Kiiraa. Se katselee temppuja vanhemmalta koiralta ja yrittää kalastaa nakkeja näin.

Samba on Neiralle toiseksi tärkein kaveri. Samban kanssa Neira leikkiikin oikein nätisti. He juoksevat kilpaa ja painivat pentumielisinä. Neiralla todella on ikäistänsä seuraa, vaikka Neira tykkääkin vain juoksennella. Samba on Neiralle se pentuajan paras kaveri ja he ovat kasvaneet yhdessä. Neira ja Samba ovat sellainen riiviö kaksikko, että oksat pois. Samban kyläillessä tämä nuori pentukaksikko ei juuri muuta tee kuin paini, ärise ja sitten molemmat sammuvat kuin lyhdyt. Hulvatonta katseltavaahan he ovat kuitenkin! 

 
Prinssillä ja Neiralla on sellaista outoa murinaleikkiä. Prinssi murisee ja urisee Neiralle ärisevään sävyyn ja välillä mietityttää leikkivätkö nämä kaksi, vai onko se vain teppelua. Leikissä on kuitenkin  niin paljon leikkikumarruksia, että ei voi olla kuin varma, että se on leikkiä. Prinssi ja Neira juoksivat tänäänkin kuin kaksi kahjoa Haarajoen lätäkköä ympäri. Neira ja Prinssi ovat sen verran itsenäinen kaksikko, että uskaltavat irtautua meistä omistajista. Neiralla ja Prinssillä on siis todella vauhdikkaat, äänekkäät ja riehakkaat leikit. Mahtavatkohan Neiran ja Samban leikit muuttua samanlaisiksi?

Ora puolestaan on sellainen puolituttu tuttava, jolle Neira on kelvannut leikkiseuraksi vasta kasvettuaan. Ora on itsekin n. 7kk pentu ja Neira on sen 4kk, joten pentujahan nuo molemmat siis ovat. Heidän leikkinsä on ärinää ja juoksentelua. Ora tykkää juosta kepin kanssa karkuun muita koiria ja Neira on niin tyhmä, että se lähinnä tykkää vain juosta perässä. Pentuni viihtyy todella juostessa muiden perässä tai edellä. Neira ei niinkään suorastaan kepeistä välitä, mutta tykkää juoksennella päättömästi muiden seurassa tai heidän perässään. Neiran fysiologia ei vielä oikein salli kaikkia tiukkia mutkia, joten on todella hauskaa katsella kun kaikki aikuisemmat koirakot, tai vikkelä ja ketterä Samba kääntyvät kymmenen ennen kuin Neira kerkeää kaartaa loppuun. On ihme, että Neira ei ole kompastunut useammin omiin jalkoihinsa! Tänäänkin oli todella hauskaa, kun olimme Haarajoella Oran, Prinssin, Samban ja Kiiran kanssa. Kaikki muut tulivat kukkulaa alas ja kaarsivat kauniisti meidän luokse Neiran yhä jatkaessa omaa kierrostaan.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Neirastako näyttelykuningatar?

Noniin... Neirastako tuleva näyttelykuningatar? Tai sitten ei. Tänään minä vein ensimmäistä kertaa Kiiran näyttelykehään. Kiiralla meni oikeastaan ihan kohtalaisesti. Se ravaa todella nätisti kehässä ja seisoo kohtalaisesti. Seisomista näyttely poseerauksessa ei ollakaan Kiiran kanssa harjoiteltu. Se vain tuntui tulevan kuin luonnostaan. Kiira ei kuitenkaan pitänyt juurikaan tuomarista. Tuomari ei yrittänyt väkisin koskea tai katsoa Kiiraa eikä koirakko ollut ihan paniikissa. Voimakkaasti se kyllä väisti, mutta uskon, että parilla mätsärireissulla ja muulla luoksepäästävyystreenille se menee ensi kerralla paremmin. Kiira seisoi niin nätisti ja ravasi sen verran hienosti, että olimme kuitenkin kahdeksan parhaan joukossa ehkä viidestätoista sinisestä.




















Neira oli sillä aikaa kehässä Jennyn kanssa. Se meni kuulemma ihan hyvin. Neira ravasi kohtalaisesti ja seisoi kuin tatti. Seisomista olikin juuri eilen toko-treeneissä harjoiteltu, että se oli varmasti hyvässä ulkomuistossa. : ) Neira sai sinisen narun. Seuraavalla kerralla menin itse Neiran kanssa kehään. Se vain loikki vierelläni ja minun oli vaikea uskoa, että se oli ollut niin hienosti Jennyn kanssa. Kun seisomaan piti ryhtyä, niin Neira mieluummin ulosti kehään. -,- Emme olleet parhaiden koirakoiden joukossa Neirani kanssa. :D

lauantai 6. lokakuuta 2012

Tokoilua ja ajatuksia agilitystä

 

Vierelle tuloa olemme harjoitelleet ja nyt se alkaakin jo sujua. Neira on melkein hoksannut sana-liitoksen käskyyn ja malttaa hakeutua sivulle harjoituksissa :) Tyttöseni ei tarvitse enää kovin suurta käsimerkkiäkään. Aina välillä tietysti suuremman ja toisinaan ei välttämättä ollenkaan, joten jotain olen onnistunut sille opettamaan. Jei! 

Ohjatulla tunnilla näki Neira toista kertaa elämässää tokon hyppy-esteen. Pyysin tytön vierelleni ja sitten aina, kun se katsoi esteen suuntaan naksautin ja heitin namin esteen yli. Naksautin, kun se automaattisesti kääntyi katsomaan minua esteen toisella puolella. Pyysin sen sitten esteen sivusta takaisin luokseni ja sama juttu uudestaan. Tätä tehtiin ehkä viisi toistoa, jonka jälkeen oli tauko. Neira seurasi muiden tekemisiä ja meidän toisella vuorola ohjaaja pyysi, että katson tarjoaako Neira etseen yli hyppäämistä ja suureksi ilokseni ja yllätykseni minun Neirani hyppäsi esteen yli ja kääntyi katsomaan minua päin. Olin sillä hetkellä maailman onnellisin koiranomistaja!!! <3 Minun 4kk Neiruskani osasi. 

Paikalla olon harjoittelu on Neiran kanssa oluut hieman mielenkiintoista. Se ei oikein malta pysyä paikoillaan. Olen yrittänyt lisätä paikalla olon kestävyyttä eikä se vieläkään pysy paikoillaan kuin ehkä 10sek. Vaikeutta olen nyt yrittänyt lisätä sillä, että kävelen itsekin kauemmas. Se tietysti voi olla pennulle aika haastavaa, mutta yritän kun olisi toko-treeneissä kiva harjoitella istu-paikka käskyn jälkeen luoksetuloa sivulle. Vastaankin itse omaan pähkäilyyni, että miksi Neira ei opi olemaan paikoillaan... -,- Ei varmaan kannattaisi vaikeuttaa niin nopeasti :D
Matto käsky on Neiralla kohtalaisen vahva jo. Siinä se pysyy makuuasennossa parhaiten, vaikka minä olen vähän matkan päässä ja sinne se hakeutuu kuin itsestään, jos sen vapauttaakin. : ) Sitä onkin treenattu ohjatuilla tunneilla aina kun muut ovat olleet vuorossa. Hauskaa miten se on jotenkin epähuomiossa sen oppinut. Se on todella hauskaa, kun se vain makaa matolla kuin tatti :D

Lokakuussa meillä alkaa Agilityn alkeet. Se on pennuille suunnattu kurssi ja olen aika innoissani. Tokoilu on ihan kivaa, mutta se ei ihan ole mun juttuni. En jaksa olla niin pilkunviilaaja, että hinkkaisin tarpeeksi liikkeitä. Tokoilu on kuitenkin hyvä pohja agilitylle, koska Neira ainakin kuuntelee minua sitten paremmin ja onpahan meillä perus tottelevaisuuskäskyt takataskussa. Ei tosin vielä, mutta ehkä puolenvuoden päästä. Olen kyllä pitänyt toko treeneistä ja jatkan ehkä Jennyn ja Kiiran toko- ryhmässä agility - kurssin jälkeen. Enemmän Kiiran kuulumisista täällä.

Odottelen maltillisesti sen agilityn kanssa, että Neira kehittyy tarpeeksi, jotta sitä voi kunnolla ryhtyä harrastamaan. Aloittelen kuitenkin sellaisten alkeiden kanssa, joista pentu ei kärsisi : ) Eli esimerkiksi putkea ja esteitä ilman rimaa ja sen sellaista hauskaa. Innolla odottelen kurssin alkua ^^
















torstai 4. lokakuuta 2012

Tiksin kunkku vai liekö sittenkään?

Tänään tuli sitten käytyä Neiran kanssa Tikkurilan keskustassa. Neira aloitti hieman epävarmuuttaan haukkumalla vähän käveleviä ihmisiä se kuitenkin helpotti jonkin verran kierroksen aikana. Tein siis vain pienen ympyrän tikkurilan aseman ympärillä. Se kävelee ihan kohtalaisesti sivulla ja yritän olla antamatta hihnan kiristyä, että se ei haukkuisi sen takia. Ihan varma en ole kuinka pahasti Neira on ketjuttanut sen haukkumisen, koska kotona se haukkuu jonkun nähdessään ja katsoo minua tyylillä "enkö haukkunutkin hienosti, annatko nyt palkkion kiitos?"- joten ihan varma en ole onko se todella epävarmuutta vai ketjuttamista vai peräti intoa pomppia ihmisten päälle...Oletettavasti epävarmuutta... joten seuraavaksi onkin sitten tarkoitus vain mennä sen kanssa kaikkialle.

Neira tervehtii kyllä kohtalaisen nätisti sitä silittäviä ihmisiä (tosin se tykkää pomppia kuin kenguru heidän päälleen tarpeeksi innostuttuaan mikä ei ole kovin onnistunutta). Neiraa ei kuitenkaan kauheasti kiinnosta, jos joku haluaa sitä silittää. Se tahtoo ennemmin nameja minulta : D mutta sitten kun sille antaa luvan ja jos silittävä ihminen hieman houkuttelee sitä luokse, niin se yleensä pomppii muutaman kerran ympyrää tai heidän päälleen (-,-) ja sitten palaa takaisin luokseni. Hassu kaveri. Enemmällä harjoittelulla tästäkin tulee varmasti ihan hyvä lopputulos.

Eilen tulin mitanneeksi Neiran säkäkorkeuden. Se on jo 46cm ja painaakin sen 14kg niin kuin aiemmin sanoin. Eipä enää tarvitse kanniskella sitä. Onkin ihan hyvä, että hihnassa kävely alkaa pikkuhiljaa sujumaan sen verran, että se malttaa kävellä minun vierelläni eikä hypi Kiiran niskaan. Tosin en vieläkään vie niitä yksin samaan aikaan, koska siitä ei tule mitään. Mutta häiriönä Kiira vierellä Jennyn kanssa, niin Neira kävelee minun kanssa ihan kivasti : ) Jee!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Syksyn kuulumisia

Sain vihdoinkin vietyä Neiran keskustaan katselemaan kaikkea hälinää! Olen miettnyt sitä pitkään ja sain viimeinkin sen tehtyä. Jes! Neira ei ollut juuri moksiskaan. Alussa se taisi muutaman kerran hälyytyshaukkua kaikkea ympärillä olevaa, mutta sitten se vain tepasteli reippaasti vierellä. Neira olisi tahtonut hyppiä ihmisten päälle, se oli ehkä sen suurin "ongelma", kun en antanut : D

Rokotuksetkin saatiin perjantaina viimeiset, joten nyt Neiraa ei pidättele enää mikään :p Neira ei vaikuttanut eläinlääkärissä olevan moksiskaan, mutta lääkärin mukaan sen sydän hakkasi turhan lujaa, että tämä tyttöseni on sellainen piilohermoilija. Se ei tosiaan yleensä ulospäin vaikuta hermostuneelta, mutta näköjään se saattaa salaa hermoillakin. Hampaat ja kaikki oli Neiralla kuitenkin kunnossa. Lääkäri ennsuti Neirasta melkoisen kokoista collieta ja sitä minäkin olen tässä tuuminut. Tyttö on 4kk ja painaa jo 14kg : D

Neira on tosiaan honkkeli vaiheessa.Se on aika hauskaa katseltavaa, kun Neira juoksentelee samanikäisen Samban kanssa. Samba on pieni, todella nopea ja ketterä, kun taas Neira on hidas ja kömpelö... Tuntuu kuin se löntystelisi Samban perässä.

Tytöt (Kiira, Neira ja Samba) olivat yhdessä Haarajoen lätäköllä juoksentelemassa. Se oli todella huvittavaa! Neira ei pysynyt oikein kenenkään perässä ja ehkä myös siksi se menee tekemään kaikkea omaa...

Lisää kuvia löytyy täältä: kiharagalleria