perjantai 6. joulukuuta 2013

Joulukuisella aamulenkillä

Olimme joulukuunalussa lenkillä ja ajattelin ikuistaa Vienan ja Kiiran lenkin. Koirat etsivät nakinpaloja heinikosta johon niitä heittelen. Tytöt löytävät todella hyvin niitä ja väsyvät samalla. Heinikoissa on myös hyvä heitellä keppejä, vaikka niitä koirien tuntuu olevan hieman vaikeampaa löytää.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Elämää allergisen koiran kanssa

Tämä on jotain mistä olen halunnut paremmin kirjoittaa Neiran tuloskista lähtien. Neiralla on siis todettu pahat allergiat. Lisää niistä voitte lukea tästä.Tuossa tekstissä lukee siis Neiran allergiat täsmälleen.

Taukoni aikana ja muutenkin tässä syksyllä olen siis huomannut, että Neiran iho kutisee ja se raapii itseään paljon. Kävimme lokakuun lopussa eläinlääkärissä hieman tarkistelemassa ihoa ja tuomiokseen Neira sai; kortisoonia koko loppu elämän. Keskustelimme hieman lääkärin kanssa koirille tarkoitetusta antihistamiinista, mutta emme lähteneet vielä kokeilemaan kyseistä lääkettä kun Neiralla oli iho huonossa kunnossa ja kortisoonin tiedetään auttavan.

Helmikuuhun asti olisi siis tarkoitus, että Neira syö Medrol-vet 4mg kortisonia joka toinen päivä. Lisäksi Malaseb- shampoolla pesut kerran viikossa tai tarvittaessa useammin. 

Toimintasuunnitelmana on siis aloittaa Neiran peseminen keväällä ulkoilujen jälkeen. Siitepölykautena olisi tarkoitus välttää pahimpia siitepölyhetkiä ulkoilulle ja painoittaa lenkkeilyä illalle. Sitten ruoho/heinä/home kaudella eli touko-marraskuu Neira tulisi huuhdella jokaisen lenkin jälkeen. Huomasin nimittäin, että Neira rapsuttaa itseään enemmän, jos se lenkkeilee enemmän nurmikoilla eikä sen jälkeen pese. EIhän sinä tarvitse kuitenkaan kuin huuhdella koira ja kura-kautena sen pesee jokatapauksessa sisääntullessa, joten tämän ei pitäisi olla ongelma.


Eläinääkärin kanssa ei ollut vielä puhetta siedätyksistä, koska Neiran allergiat saattavat hävitä murrosiän myötä, niin kuin ihmisilläkin. Toisille ihmisille puhkeaa nuorena pahat allergiat jotka iän kanssa häviävät, joten odottelen toivon kanssa, että jos Neiralla kävisi niin hyvä tuuri, että allergiat tosiaan häviävät.

Prioriteettinani on nyt ylläpitää Neiran elämänlaatu hyvänä. Kesällä Neira oli aika ankea, kun ei antibiootti kauheasti auttanut allergiaan. Kutinaan kyllä, mutta se oli todella kipeä. Toista sellaista kesää en Neiralle tahdo ja pyrin ennaltaehkäisemään sen hyvillä valmisteluilla. 

Kun vuodenvaihteen jälkeen valmistun, niin olisi tarkoitus alkaa treenaamaan koirien kanssa taas ahkerammin. Neiralle olen suunnitellut agilityn jatkamista. Se niin nauttii siitä. Emme kuitenkaan aseta mitään kisa tavoitteita, koska Neira ei kuitenkaan tule pystymään näillä näkymin kisaamaan, kun kortisoni on dopingainelistalla.



maanantai 2. joulukuuta 2013

Huliketun ja Trikkihirmun paluu

Täällä taas ehdompana kuin koskaan. Lopputyö on viimeinkin saatu tehtyä. Enää jäljellä on viimeinen rutistus eläinkoulutuskeskuksella ja sitten kaikki opiskelu on ohitse ainakin jossakin määrin. Lääketieteen alalla sitä ei oikein pitäisi koskaan lopettaa uuden opiskelua, koska uutta asiaa tulee ilmi koko ajan.

Taloudellisista syistä rally-tokoilu ja näyttelyt ovat tältä syksyltä jääneet väliin, mutta tammikuusta olisi tarkoitus lähteä taas liikenteeseen.

Olin kaavaillut Vienan aloittavan agilityn harrastuksen rally-tokon ja tokon ohella. Olemmekin Vienan kanssa tehneet hieman pohjia ja olisi tarkoitus jatkaa agility pohjien tekemistä kevättä silmällä pitäen.

Neirasta ei koskaan tule kisakoiraa, mutta agility sykkii sen sydämessä, joten eiköhän me Neirankin kanssa palata agilitykentälle. Neiran kanssa on myös tarkoitus tehdä pitkiä metsälenkkejä uusien kavereiden kanssa ja harjoitella elämään allergian kanssa.

Alla ihana kuva koirien aamulenkistä lokakuun puolella.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Tauko

Hyvät lukijat. Olen ollut hieman laiskemman puoleinen viimeaikoina. Syynä voin sanoa lopputyöni. Olen siis viimeistä silaústa vaille valmis sairaanhoitaja. Enää puuttuisi lopputyön vääntäminen, joten joudun nyt jäämään virallisesti lopputyönkirjoituslomalle.

Lopputyön esitys on 11. Marraskuuta, mutta parissa viikossa pitäisi saada kirjallinen versio valmiiksi, että lokakuun tulen todennäköisesti olemaan lomalla täältä.

Hauskaa syksyä!


maanantai 7. lokakuuta 2013

Rauhoittumistreenejä

Tällä kertaa ajattelin piristää iltojanne kertomalla treenitauko rutiineistamme. Muistatteko Tämän postauksen? Kerroin kuinka mm. Neira kakkasi autoon tauolla ja Viena murtautui takaluukusta.Sen jälkeen on tosissaan minulla ollut mukana aina vain toinen koiristani treenaamassa ja ostettuani "uuden" auton, johon sain metallihäkit takaluukkuun on treenaus ollut huomattavasti mielyttävämpää.

Auton takaluukussa on siis mittatilattu metallihäkki jossa on tuplaovet ja erilliset luukut koirille. Olen myös hankkinut uuden kevythäkin Neiran rikottua edellisen. Koirat ovat oppineet rauhoittumaan auton häkkeihin aika kivasti ja niistähän ei pääse murtautumaan ulos.

Kevythäkki harjoitukset menevät ihan kohtalaisesti. Viena malttaa olla kevythäkissä hetken, sitten vapautan sen ja paaaljon kehuja. En ole vielä sulkenut häkkiä, mutta eiköhän se tästä lähde käyntiin. Auton häkissä osatataan kuitenkin odottaa nätisti, mutta kevythäkissä tulee olemaan paljon enemmän häiriötä aina: mätsärireissut, näyttelyreissut ja kisareissut. Tilanteet ovat sitten paljon vaikeampia kuin autossa, jonka saa peitettyä.

Neiran kanssa joudun aloittamaan tosi alusta. Se tosiaan murtautui omasta ensimmäisestä kevythäkistään. Nytyritän tehdä tarkkaa työtä ja olla nostamatta kriteeriä liian nopeasti. Kokeilin yhdessä mätsärissä ja Neira pysyy rauhallisena kevarissa, mutta tarvisee vielä paljon vahvisteita häkissä ennen kuin voin alkaa laittaa kevythäkinverkkoa taas kiinni.

Tarkoitus olisi siis sellainen unelmatilanne, että voisin treenata yhtä koiraa ja toinen odottaisi hiljaa kevythäkissä vuoroaan. En tiedä onko tämä utopistinen toive, mutta katsotaan kuinka minun käypi.

Alla kuva Kiirasta, joka on hieman pidemmällä kevythäkkitreeneissään.



torstai 3. lokakuuta 2013

Hieman harjoittelua

Viena kasvaa hurjaa vauhtia aikuiseksi naiseksi ja ruokahalu on sen mukainen, nimittäin ei kovin suuri. Viena tosin tykkää sitä enemmän leluista, joten niitä täytyy oppia käyttämään palkkana. Viena palkkautuu siis kyllä nameista kun se harjoittelee tutussa paikassa, mutta häiriössä sen keskittymiskyky laskee ja namit ovat hieman blääh. En kuitenkaan väitä, että sille ei maistuisi namit ollenkaan treenatessa.

Kuitenkin olen tämän johdosta päätynyt käyttämään lelupalkkaa useammin ja vaikeissa tilanteissa, eli silloin treenataan jotain mitä Viena jo osaa, mutta asiasta tehdään kivempaa ja liikkeistä tehdään nopeampia. Ja sehän Vienalle passaa! Olen niin ylpeä pienestä oppivasta belgialaisestani. <3

Neiralle on aina kelvannut kaikki palkat mitä olen sille tarjonnut. Lelut, namit, lehdet (kyllä, puun lehdet heitettynä) ja välillä olen heittänyt sille kiviäkin hädän tullen palkkana hämäykseksi ja se ihana tohelo juoksee onnellisena kiven luokse. Ah. Niin ihana koira. 

Neiralla on tavoitteena oppia seisomaan, jotta saisin käytettyä sitä TOKOn puolella ja miksei Rally-tokossakin kunhan sen kortisoonikuuri loppuu. Ensi viikolla enemmän postausta Neiran tulevaisuudesta.

Vienalla puolestaan lähestyy ensimmäiset Rally-toko kisat hurjaa vauhtia ja minulla on hurjat viikot edessä opettaessani sille liikkeitä. Eli häiriöttömässä tilassa uudet liikkeet ja uusissa häiriöissä lisätään panoksia ja vauhtia. <3












keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Hulikettu ja sen kaveri

Aamulla varhain löysin sattumalta aivan ihanan pellon jonka laitaan pysäytin auton. Huurteiset peltoheinät näyttivät upeilta varhaisaamulla. Mukana olivat Viena ja lainakoira Kiira. Hajuja oli pellolla selkeästi runsaasti, koska juuri muuta nämä kaksi eivät tehneet kuin haistelleet ja ihastelleet pellon tarjoamia tuoksuja.

Aion ehdottomasti tulla toiste uudestaan. Tämä paikka on aivan ihana. Ensi kerralla Neirankin voi tietysti ottaa mukaan. Vielä ei ole ihan niin kylmä, ettäkoirille tarvitsisi takkia päälle. Ainakin belgialaiset pärjäävät mainiosti. Neirakin tarkeni viimetalvella ihan hyvin voimakkaissa pakkasissakin kunhan vain pysyi liikkeessä.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Mätsäröintiä

Tänään oli jälleen mätsäripäivä. Parin päivän riehumisen jälkeen kämppiksen vanhempien kiharoiden kanssa en odottanut paljoa. Matkustimme tällä kertaa Vantaalta Hyvinkäälle Etelän doggien järjestämään Match Showhun. Olemme olleet kerran aiemminkin heidän mätsäreissään silloin Neira ja Samba veivät palkinnot.

Pyysin järjestäjiltä ilmottautuessa, että Viena olisi ensin, jotta voisin Vienan kehän jälkeen keskittyä Kiiraan. Ilmottautuneita oli sen verran, että Kiira taisikin olla kolme tai neljä paria Vienan jälkeen. Tämä oli hyvä idea siihen asti, kunnes tajusin, että aikataulut olivat myöhässä 30min. Jouduimme siis Vienan kanssa odottamaan 1h ja 30min omaa vuoroamme. Se on aika paljon melko väsyneelle koiralle joka on vain riehunut pari päivää. No. Kehässä Viena oli kuitenkin kohtalaisen reipas. Tuomari ei kuitenkaan viitsinyt viettää kanssamme paljoakaan aikaa ja treenata kanssamme, joten aika nopeasti meille vain lätkäistiin sininen nauha. Eihän tuomareilla ole velvotteita treenata meidän kanssamme. Koen kuitenkin, että meillä on tullut jonkilaista edistystä. :)

Tuomari kuitenkin piti meistä, joten pääsimme Vienan kanssa 8 parhaan joukkoon, mutta lopulta tuomari karsi meidät palkintopalleilta, joten tulokseksi jäi. SIN ei sij.

Kiiran kanssa oli minusta taas hieman edistystä. Vaikka Kiira ei tuomareista pidä, niin mätsäreissä se ainakin alkaa sietää pikkuhiljaa. Eikä tänään väistänyt, vaikka tuomari kumartui täysin sen ylle koskettelemaan. Olen siitä todella ylpeä. Vähemmän ylpeä sitten kun lähdimme juoksemaan. Kiira keksi pöhistä edessä juoksevalle salukille, mitä se ei ole aiemmin tehnyt. Katsotaan mitä se ensi kerralla sanoo? Toivon, että tämä on vain ohimenevä ilmiö.

Narukehässä Kiira katseli Jennyä ja seisoi oikein kivasti. Juostessa Kiira ei pöhissyt samalla tavalla kuin yksilöarvostelussa. Olisiko se kerran pöhähtänyt edessä juoksevalle. En kuitenkaan usko tästä tulevan ongelmaa. Niin kuin sanoin... katsellaan ensi kerralla, että miten menee. Tuloksemme oli SIN ei sij.

Karu jatko viime viikon hienoille tuloksille.:D



maanantai 23. syyskuuta 2013

Vienan paras kaveri

Mihin Viena joutuisi ilman parasta kaveriaan Giniä? Kewordin Partydoll "Gini". Kaksikko on enemmän tai vähemmän saanut kasvaa yhdessä. Tai tavata niin usein kun kahden opiskelijan ja välillä työssäkäyvän ihmisen aikataulut sopivat aikatauluihin.

Yleensä Viena ja Gini juoksevat hippaa tai leikkivät hieman kepeillä tai muutenvain naureskelevat. Alla hieman kuvia kuukausien varrelta ja pientä videotakin.

Viena osaa leikkiessä olla välillä turhan päällekäyvä. Gini osaa onnekseni antaa ihanasti takaisin ja olen todella tyytyväinen kaksikon leikkeihin. Viena yleensä riehaantuneena trattuu Ginin niskanahkaan. Minä joko pyydän sen irrottamaan tai sitten Gini kerkeää irrottaa Vienan itse ja puskee tätä sitten kyljestä. 


Gini ja Viena 31.3.13

Gini ja Viena 31.3.13

Gini ja Viena 15.6.2013

 
Gini ja Viena 11.9.2013

Gini ja Viena 11.9.2013

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

No olipahan mätsärit!

Tänään tosiaan oli ShowHau:n Mätäsrit Narinkkatorilla. Oli  oli siis tänään kyseessä. Oli aika mielenkiintoista lähteä ajamaan Helsingin keskustaan mätsäröimään. En ollut ihan varma mitä Viena sanoisi. Neira on ollut muutaman kerran keskustassa ja Kiira onkin aika konkari keskustassa. Viena oli kuin missä tahansa muuallakin mätsäröimässä. 

Viena oli ensimmäisenä vuorossa. Olin tunnin naksautellut sille seisomisesta samalla kun palkkasin Neiraa ja Kiiraa kehässä. Juomakupit oli asetettu koirille ja valmistauduin ensimmäiseen kehäkettuiluun. Viena oli ihan reipas kehään astellessa. Seisominen sujui ihan hyvin. Pyysin tuomaria vain kävelemään ympärillämme tänään. Viena kävi tervehtimässä tuomaria niin kuin yleensä ja olen ihan optimistinen tähän uuteen tuomareiden lähestymistaktiikkaan. Jotta Viena ei väistelisi käsiä, niin kotona treenaamme koskettelua muiden ja naapureiden kanssa. Kaikki tutut tervetulleita treenaamaan Vienan hipelöintiä! Viena sai sinisen nauhan ja lopulta se sijoittuikin hienosti. SIN4

Kiira oli seuraavaksi. Aluksi olin hieman kahden vaiheilla, että jännittääkö minua vai ei. Kiira väisti edellisessä näyttelyssä hampaiden näyttöä enkä ollut varma haluanko tuomarin katsovan hampaita vai en. Lopulta päädyin antamaan tuomarin tehdä mitä lystää ja olinkin sitten ehdottoman rento astellessani kehään. Kiira olikin sitten todella reipas tuomarin edessä. Se antoi katsoa hampaat ja kosketella muutenkin lävitse. Olin todella tyytyväinen. Kiira sai punaisen nauhan ja juoksi kauniisti nauhakehässä. Lopulta Kiira olikin PUN1. BIS- kehässä palkittiin vain ensimmäinen eikä meitä sijoitettu, joten en tiedä mikä BIS sijoituksemme oli, mutta olen todella tyytyväinen, että ylipäätään olimme BIS kehässä!

Neira oli viimeisenä ja se olikin sitten kerännyt intoa kevythäkissä. Neira osaa seistä hienosti, mutta juokseminen... emme ole treenanneet sitä pitkään aikaan, jote välillä Neira innostui näykkimään reittäni niinkuin ennen vanhaan. Neira  antaa kuitenkin koskea tosi hyvin, joten siitä syystä saimme varmaan punaisen. Olin tosi ylpeä Neirasta kuitenkin. Se oli tosi innokas ja vauhdissa kehässä. Haukkui ja kaikkea. Saimme taas olla naurunkohde. ;) Neira sijoittui kuitenkin myös punaisten kehässä ja oli PUN4



perjantai 20. syyskuuta 2013

Kasvamista

Viena alkaa olla kohta iso tyttö. Juoksuja ei onneksi ole vielä näkynyt, mutta kasvamista on selkeästi näkynyt. Viena on jo Kiiraa korkeampi eli Viena voisi olla n. 59cm? Selkä voisi kasvaa vielä enemmän pituutta ja kaula voisi kasvaa. :D


Viena on yhä karvaton, mutta uskon, että se pian alkaa kasvattaa turkkia. Pentuna sillä oli ihan mukava karvapeite ja odotan sille kasvavan sellainen jälleen. Toivon ainakin. Sillä aikaa voimme kiertää mätsäreitä ja kerätä hyviä kokemuksia ihmisistä ja tottua kosketukseen.

Kuvasta näkyy, että Vienalla on aika pitkät jalat. Saa nähdä miten muuten se kypsyy ja kasvaa vielä. Kiirallahan alkoi ensimmäiset juoksut vasta 15kk iässä, kun Neira aloitti omansa 10kk iässä. Katsotaan mitä Viena päättää. Olen kuitenkin ollut ymmärtävinäni, että belgit kypsyisivät hieman myöhemmin ja juoksut voisivat alkaa hieman myöhemmin?

Onko muilla narttubelgien omistajilla muistikuvia milloin teillä alkoi juoksut? Tai muuten hieman isompien rotujen edustajilla?
















torstai 19. syyskuuta 2013

Kun kaikki ei mene putkeen...

Ensin saa hirveän inspiksen. Neiran oireet lähteneet kortisonilla paranemaan. Sitten tulee hyytävä puhelu eläinlääkäriltä. Kuuntelen äimistyneenä listaa Neiran allergioista. Odotin, että listalla olisi ollut vehnä ja muut viljat. En voinut kuvitellakaan, että lista olisi näin pitkä.

Tässä nyt sitten listaa Neiran allergioista:

Pahimmat

Ruoho: Nata, Kattara, Niittynurmikka, Raiheinä, Karvamesiheinä, Järviruoko

Heinä: Tuoksukki, Jauhosavikka, Heinäratamo, Hierakat

Puut: Leppä, Saarni, Tammi, Paju, Pyökki

Home

Varastopunkki

Lievemmät

Ruoka: Kana (rajatapaus), Soija, Maissi, Kalkkuna(rajatapaus), ohra, peruna, tomaatti, porkkana, ankka

Suunnitelma

Eliminaatiodieetti edessä siis, jotta saadaan pois nuo lievätkin ruoka-aineallergiat. Pahimmaksi ongelmakseni jää nuo ruohot, heinät ja puut. Neira on koira, miten estän sitä juoksemasta nurmikolla? Todella masentavaa! Yritän kuitenkin olla positiivinen ja toivoa, että Neiralla auttaisi antihistamiinit tai kortisooni. Kuitenkin... Jos sen kesä on samanlainen kun tämä kesä... niin millainen omistaja olisin jos tekisin sen elämästä vain kurjempaa?

Neira on tämän kesän ollut antibiottikuurista ja kortisoonikuurista huolimatta kärttyinen, masentunut ja kutiava/hilseilevä. Ei se koko ajan tietenkään ole ollut masentunut, mutta harmittaa, että se tosiaan on kärsinyt kesällä. Nyt näyttää paremmalta. Talvella ei onnekseni ole ruohoa, heinää tai puita. Voin siis puolivuotta olla ihan rauhassa ja miettiä mitä ihmettä Neiran kanssa tehdä.

On ilmeisesti olemassa siedätyshoitoa ja antihistamiinia kevääksi. Voimme siis Neiran kanssa yhdessä syödä kortisoonia ja antihistamiineja kevät nuhaan? Täytyy varmaan tutkia yhä lähemmin kaikkia mahdollisia allergia-asioita.






torstai 12. syyskuuta 2013

Rentoa chillailua

Viikonloppuna tuli tehtyä kaikenlaista. Kisaamista ja näyttelyitä. Välillä on ihan kiva vain olla ja koirat saavat tehdä kaikkea turhaa. Eläinkoulutuskeskuksen parissa tosiaan ollaan tekemässä kohdentamista. Eli koiralle opetetaan jokin kohde: Tassun koskeminen alustaan tai kosketuskepin koskeminen kuonolla. Niitä treenejä on ihan kiva harjoitella kotona omassa olossa.

Myös hihnalenkillä on tultu käytyä viimeaikoina ja kevyillä metsälenkeillä yksitellen koirien kanssa. Koirien luonteet tulevat jotenkin niin paljon hauskemmin esiin yksinololenkeillä kuin suuremmassa laumassa.

Neiran kanssa olen ollut nyt pariin otteeseen ihan keskenäni mätsäripäivinä tai ihan muuten vain. Neira yleensä pomppii ympärilläni innoissaan välillä haukkuen. Sitten se yhtäkkiä löytää jonkin kepin maasta ja alkaa pomppia keppi suussa onnellisena. Se on niin ihana koira. <3

Neira täytyy tosin pyytää hihnaan ohituksia varten, koska muuten se säntää haukkumaan koriille tai paimentamaan pyöriä/lenkkeilijöitä. Minun niin täytyisi viedä se paimentamaan joku kerta. Se tulee Neiralta jotenkin niin luonnostaan.Yleensä Neira on ihan hyvin kuulolla lenkillä. Jos Neiran pyytää käskynalle ohitustilanteessa, niin se saattaa yhä haukahtaa, mutta kunhan muistan pysyä rentona, niin Neirakin yleensä on.

Viena puolestaan on sellainen hassu unelmoija. Viena saattaa mennä tienposkeen tyytyväisenä syömään horsmia tai hieman nokkosta välipalaksi. Ohituksissa Viena pysyy hienosti paikallaan meni ohitsemme sitten pyörä, lenkkeilijä ta kävelijä. Koiraohituksissa otan Vienan kiinni, koska se on niin innokkaasti menossa leikkimään. 

Viena puuhailee paljon omiaan, mutta muistaa kyllä omistajankin välillä. Keppipalkka on yleensä paras. Viena ei niin välitä herkuista.




keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Toko inspistä

Käytyäni Kiiran kanssa kisaamassa TOKOssa niin iski kauhea himo treenata tokoa. Kiiralla ja minulla ei mennyt han putkeen, mutta en voi kamalan surullinenkaan olla, koska nyt iski totaalinen himo treenata. En voi uskoa, että minä, vannoutunut pilkunviilauksen vihaaja olen innostunut niinkin pilkunviilaamislajista, kuin TOKOsta.

Minä tosiaan sain kunnian viedä Kiiran, koska kämppikseni Jenny ei vain saa aikaiseksi. Täytyy siis vähän patistaa ja lisäksi, minä tykkään kisaamisesta todella paljon. Se adrenaliini ja se kevyt jännitys mahassa. Ah! Ihan mahtavaa! Vaikka pääasia on, että koirallakin olisi kivaa. Harmistus on nimittäin ääretön, jos koiran mielestä kokeessa ei ole kivaa. Silloin sitä tuntee itsensä ohjaajana aika surkeaksi.

Joka tapauksessa aion skarpata ja treenata Neiran loppuun saadakseni sen TOKOn pariin. Tänään kävimme hieman hinkkaamassa vanhoja liikkeitä ja hieman haistelemassa uusia. Neira seuraa kohtalaisesti, se edistää jos käyttää lelupalkkaa mutta enköhän minä saa siitä kohtuullisen muistamalla palkansuunnan. Heitän siis taaksepäin lelun kun on palkan aika.

Neiran liikkeestä maahanmeno on hieman ruosteessa. Sitä on otettu viimeksi maaliskuussa ja silloin vain Jennyn kanssa. Minä en sitä oikeastaan olekaan tehnyt. Treeneissä tänään pääsin jo huiman neljän askeleen päähän j aolin todella tyytyväinen! Tästä se lähtee!

Seisomista ollaan nyt alettu sheippaamaan ja Neira tarjoaakin sitä ihan kivasti. Kohta pitäisi päästä nimeämisvaiheeseen ja siitä vain ärsykekontrolliin asti niin se on siinä. Otimme myös paikkamakuuta. Neira vaatii vielä tiheän vahvistevälin, mutta olen varma, että saan siitä varman paikkamakaajan. Neira on kuitenkin tosi fiksu.

Hyppyä emme ole koskaan Neiran kanssa ottaneet, muuta kuin rallytoko- ja agilityhyppyä, mutta ne eroavat kuitenkin melkolailla tokon hypystä. Uskon kuitenkin että suoriudumme siitäkin. 




tiistai 10. syyskuuta 2013

Meidät on haastettu

Me saimme haasteen Jennyn blogista Kiira ja Kiharat. Kiitos siitä.

Säännöt ovat seuraavat: laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla, ja haasta sen jälkeen seitsemän blogia tekemään sama! Tämä kesäinen haaste lähtee seuraavaksi näihin blogeihin...

Contact Game
Acting top dog
Pablotolleri
Life with Shepherds

Meidän kesä on tehty...


Kavereista

Leikkimisestä

Mätsäreistä

Palloralleista

Treenaamisesta

pelleilystä

Uimisesta

tiistai 3. syyskuuta 2013

Sotasuunnitelmia syksylle

Neiralla jatkuu ainakin syyskuun loppuun asti lääkekuurit. Neiralta jää siis loput rally-toko kisat käymättä. Viena puolestaan pääsee lokakuussa aloittamaan kisauraansa. Tässä postauksessa pohdin siis hieman kummankin koiran kisa- ja treenisyksyä.

Lokakuussa tosiaan näkyykin kalenterissa, että olisi tarkoitus mennä kaikkien kolmen huligaanin kanssa kisoihin. Siihen mennessä Vienan pitäisi oppia rauhoittumaan kevythäkkiin. Uskon nimittäin, että Viena oppii siihen nopeammin, kun sillä ei ole samanlaista historiaa kevythäkistä murtautumisesta kuin Neiralla. Katsotaan kuinka käy.

Neiran olisi siis tarkoitus jatkaa AVO- luokassa. AVOssa uusina liikeinä ovat vierellä seisomaan nouseminen istumisesta ja istu- maahan- istu jumppa ohjaajan sivulla. Houkutus ja hyppy ovat myös uusia tulokkaita AVO- luokassa. Neiralla on sen verran hyvät pohjat tokonpuolelta, että sille ei tarvitse erikseen opettaa uudestaan sivulle tuloa käännösten yhteydessä. Hieman ruosteessa nekin ovat, että niitäkin voisi treenata, jos oikein hurjaksi rupeaa.

Aloitin Neiran kanssa agilityn viime vuonna ja sitä olisi tarkoitus jatkaa keväällä, kun rahatilanne näyttää (toivottavasti) paremmalta saatuani tutkintoni viimeinkin suoritettua loppuun. Myös Neiran luustokuvat olisi tarkoitus tehdä loppuvuodesta joten siksi ei ole myöskään mikään kiire sen agilityn kanssa.

Vienalle olin suunnitellut aluksi pitkää rally-toko uraa, mutta katsotaan mihin me päädytään ALO-luokan jälkeen. Ehkä jään vain kotiin tekemään perustottis juttuja ja suunnittelemaan kuinka onnistumme BH-kokeessa ensi vuonna. Vienan kanssa olisi myös kiva saada nuo näyttelypuolen jutut kohdilleen, että mätsäri-rivi toivottavasti paukkuu ja jaksamme uutterasti vain käydä mätsäröimässä.

Tällaisia suunnitelmia siis meillä. Hieman kisailua, hieman sairastelua ja hieman pilkettä silmäkulmassa ensi vuotta ajatellen.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Inspiroitumista

Nyt on muutama viikko takana eläinkoulutuskeskuksen perusopintojen kurssilla.Tiesin jo ennakkoon, että kurssi olisi antoisa, mutta en älynnyt, että se olisi ihan näin antoisaa. Olen oppinut niin paljon itsestäni ja koiristani kurssin avulla ja saanut itsevarmuutta ja inspistä treenata koiria eri tavalla.

Meillä on ollut kotiläksynä opettaa koirille jokin kohde. Valitsin Neiran ja Vienan kohdalla opettaa heille tiskirätille astumista. Voin kai käyttää sitä jatkossa jos yritän opettaa koriia menemään johonkin tiettyyn kohtaan.

Neira oli oma hulivili itsensä ja sai aikaan kunnon naurut taas kerran. Se on niin hassunhauska kokeillessaan aina sitä maahanmenoa ensin. Kai se on vain niin vahva käsky. Viena yllätti todella. En ole aiemmin tehnyt sen kanssa ihan tällaista. Opetin sen koskettamaan kosketuskeppiä, mutta en mitään tällaista. Viena todella hämmästytti minua. Se on todella fiksu koira!

Alla videot koirien tekemisestä.

perjantai 30. elokuuta 2013

Mätsäriprinsessat

Olimme keskiviikkona jälleen Koneen kentällä hakemassa kokemuksia mätsäreistä. Kiira meni jälleen isoihin aikuisiin ja Viena on yhä pennuissa. Paikka oli tuttu, mutta alusta oli eri kuin viimeksi. Edellisellä kerralla olimme Koneen kentällä nurmikolla ja keskiviikkona hiekkakentällä.

Kevythäkki oli mukana ja Kiira sai olla suurimman osan odotteluajasta siellä. Viena puolestaan sai olla totutusti hihnassa ulkopuolella. Viena kun ei vielä osaa odottaa häkissä. Tapasimme muitakin belgejä. Paikalla oli 10kk nuori harmaa tyttönen, jonka kanssa Viena olisi voinut leikkiä vaikka koko päivän. Oli hauska nähdä miten nätit leikkikumarrukset Viena neitonen teki.

Vein ensin Kiiran kehään. Tuomari oli ihan kohtalainen. Se ymmärsi kuunnella koiria ja teimme oikeastaan ihan mukavan treenin hampaiden katsomisen kanssa. Lopulta Kiira jopa tarjosi pussaamista tuomarin kanssa. Se oli aika hauskaa ja tunsin itseni voittajaksi. Muistelin ensimmäisiä kertojani Kiiran kanssa kehässä ja millainen ihana askel etenpäin tämä jo oli. On vain niin mahtavaa huomata kuinka paljon Kiira on edistynyt. Kiira sai lopulta sinisen nauhan ja sijoittui. Tulos SIN4

Viena puolestaan osoitti myös edistymisen merkkejä ja huomasin itsekin, että lähestymistapaa voisin hieman muuttaa. Vienahan on todella avoin ihmisiä kohtaan eikä väistä tuomaria ihmisenä, vaan menee iloisesti tuomarin luokse. Viena vain ei oikein pidä ylitse kumartumisesta ja sitä se väistää. Tästä oppineena voisin ensin tehdä ylitsekumartumistreenejä ihan kotona, kun ei tuomarit aina ymmärrä, että kumartuminen on hieman uhkaavaa koirille. Vienan tulos SIN ei sij.