maanantai 27. toukokuuta 2013

Hiljaisuutta

Neira on myös nyt pienehköllä sairaslomankaltaisella. Siksi on koko viimeviikko mennyt postauksitta. Saa nähdä kuinka pitkään tätä hiljaiseloa kestää. Pahoitteluni siitä.

Neiralla siis karvatupentulehdus ja kahden viikon antibioottikuuri. Ei onneksi mitään vakavampaa, mutta jotenkin molempien korien sairasloma veti omat mehut pois.

On jotenkin niin epäonnistunut olo, vaikka eihän kummankaan koiran sairaudet suorastaan minun vikaani ole. Huokaus. Kyllä tämä tästä. Kesä tulee ja kokeet, mökkeily ja kaikkea mukavaa.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Uimista

Huh, hellettä. Lämpöä piisaa täällä Etelä- Suomessa, joten koirat ovat päässeet hieman uiskentelemaan. Viimevuonna Neira oli niin nuori, joten en saattanut antaa arviota, että alkaako se uida vaiko eikö. 

On yhä aikaista sanoa uiko Neira loppukesästä, mutta todennäköisesti ei. Ei Neira missään nimessä karta vettä. Se kyllä kahlailee onnekseni. Pysyypä ainakin viileämpänä, kun edes kahlaa. Toivoisin, että Neira uisi, mutta jos ei niin ei. Tosiaan kuitenkin vasta alkukesää eletään, joten vielä ei voi lyödä mitään lukkoon. Katsotaan mitä tulee.

Viena sitten puolestaan antaa olettaa itsestään vesipetoa. Turkkiahan tällä nuorella kaverilla on enemmän tällä hetkellä kun sille soisi. On varmasti hyvin kuuma! Viena on avoin ja rohkea pentu, joten se ei epäröi mennä uimaan samalla tavalla kuin Kiira aikoinaan. Viena menee rohkeasti keppien ja pallojen perään uiskentelemaan. Olen tästä todella tyytyväinen. Mökillä se on myös mennyt kahlaamaan ihan vain muutenvain. Tämä on kuitenkin aivan mahtavaa. Minulla on uiva koira!


lauantai 18. toukokuuta 2013

Vienan sairasloma

Viimeiset kaksi viikkoa suunnilleen ollaan kavereiden kanssa naureskeltu, että onpa Vienalle muodostumassa hassu takapää. Eipä ollut hauskaa enää siinä vaiheessa, kun Jenny sai hampaista kosketellessaan hieman lujempaa Vienan takapäätä. Aloimme miettiä kaikenlaista. Silloin tuntui, että Viena väisti lihaksia ronkkiessa. Emme kuitenkaan ole asiantuntioita, joten päätin, että on varmaan eläinlääkärin paikka.

Perjantaina oli sitten kyseinen lääkärinvastaanotto ja muutama tuntihan siinä vierähti. Viena osoitti heti aluksi, että ei aio kunnolla antaa vieraan ihmisen kopeloida kipeitä jäseniään. Vienalle laitettiin kuonokoppa, jotta vältytään puremisilta. Pitkään eläinlääkäri Vienaa kopeloi, mutta mitään täysin selkeää ei löytynyt. Viena kun myös tuppaa olemaan hieman Drama Queen, joten se huusi sitten kaikesta.

Lopulta eläinlääkäri konsultoi ortopediä, kun näytti siltä, että Vienan lannerangassa olisi jotakin häikkää. Silloin minä säikähdin. Päätin, että on hyvä kuvata koira, vaikka ortopedi oli sitä mieltä, että on HYVIN epätodennäköistä, että näin nuorella koiralla on siellä ongelmia. Verikokeitakin otettiin varmuudenvuoksi, jotta voi poissulkea tulehdukset.

Mitään vikaa ei Vienasta kuitenkaan löytynyt. Lääkäri määräsi meille viikon sairaslomaa ja saman verran kipulääkkeitä. Meillä tulee siis hyvin jäljentäyteinen ja naksutinkouluttamisen täyteinen viikko. Jos nyt ensialkuun opettaisi kaikki peruskäskyt Vienalle. Osaahan se pohjat, mutta minä olen ollut hieman turhan laiska viemään peruskäskyjä loppuun asti.

Luustokuvista osasi eläinlääkäri antaa arviota, että A/AB tai jotakin sieltä voisi tulla.






tiistai 14. toukokuuta 2013

Huippuviikonloppu takana!

Viime aikoina on ollut hieman hiljaista. Pahoitteluni siitä. Yövuorot... minusta tulee aivan zombie. Joka tapauksessa kalenterista monet huomasivatkin Neiralla ja Kiiralla oli näyttelyviikonloppu takana. En odottanut kuuta taiaalta. Olihan kuitenkin Neiran ensimmäinen virallinen näyttely.

Päivä lupasi hyvää. Aurinko paistoi heti aamusta lauantaina. Collie kehät alkoivat kymmeneltä, joten olimme paikalla 9.00, jotta Neira kerkeäisi tehdä tarpeensa ennen kehään menoa. Neiran kasvattajat olivat paikalla luomassa hieman paineita. Minua jännitti lauantaina. Olihan Nieran ensimmäiset viralliset kuitenkin. Puhuin hetken toisen kasvattajan kanssa. Hän näytti minulle kuinka juoksen Neiran kanssa paremmin, jotta se ravaa koko ajan eikä vaihda laukkaan välissä.

Neira ei kuitenkaan osaa seisoa niinkuin collien kuuluisi, joten esiintymisemme kehässä meni aika päin pyllyä. Tuomarin (Maret Kärdi) tiesin olevan tiukkapipoinen, joten tulos ei yllättänyt:

11kk. Vielä keitysvaiheessa oikean tyyppinen narttu jolle toivoisin pitemmän rintakehän ja tiiviimmän lantion. Syvän rintakehän ansiosta vaikuttaa hieman matalaraajaiselta. Ikään nähden sopivat kulmaukset. Hieman etuasentoiset kulmaukset - kaveutavat rintakehän. Raajaluusto saisi olla tukevampi. Kapeahko kuonoinen pää jossa erityisen kapea ja kevyt kuono-osa laskeva kuono selkä ja tiiviisti yläikeniin nojaavat alakulmurit. Liikkuvat korvat pienehköt lähekkäin sijaitsevat tummat silmät. Hieman haluton esiintyminen johon häviää rodunomainen ryhti. Jyrkkä lantio ja liikkeessä rungon alle jäävät takaraajat. Oikea laatuinen karvapeite ja vaalea pohjavilla. H

Olin kuitenkin tyytyväinen. Neira juoksi todella hienosti ja se antoi pusunkin tuomarille. Kasvattajilta terveisiä, että furminaattorilla pohjavilla pois ja odotellaan ensi syksyä. Näin minä siis teen!

Seuraavaksi siirryimme belgikehän laidalle. Neira sai syödä luuta omassa viileässä kevythäkissään ja minä keskityin viemään Deimoksen ja Kiiran. Ensiksi oli titetysti urosten vuoro, joten otin Deimoksen kanssa muutaman harjoitusaskeleen. Deimos oli kuin unelma! Deimos on aina yhtä pirteä tuomarin kanssa ja lauantaina se ravasikin oikein hyvin. Minulla voisi olla ehkä hieman kovempi vauhti vielä, jotta liikkeet olisivat vielä paremman näköiset. Deimos seisoi todella ryhdikkäästi. Lauantaina sitä kiinnosti katsella missä Daisy- äiti menee. 

Lauantaina olimmekin Deimoksen kanssa ROP junioreita, ERInomaisia ja saimme SA:n. Hyvä Deimos! Olin todella iloinen ja tyytyväinen tuohon nuoreen uroksen alkuun. Deimosta on aina ihana handlata! Paras uroskehässä olimme PU4!

Kiira taas. Voi luoja. Kiiralla on kai alkamassa juoksut. Se oli hyvin kärttyinen kehän ulkopuolella. Kehään mentäessä yritin pitää meidät rauhallisena ja taisinkin onnistua oikein hyvin. Kiira ei väistänyt juurikaan tuomaria. Ihanaa! Kiiralla oli huono ravipäivä ja se vain pelleili. Emme oikein löytäneet yhteistä säveltä ja siihen olinkin kaikkein pettyinein. Tuomari ei tykännyt harmaista belgeistä ja saatika sitten Kiiran lyhyestä turkista, joten tulos oli EH.

Olin kuitenkin todella tyytyväinen, että vaikka Kiira pelleili kehän ulkopuolella, niin se ei tehnyt sitä enää kehässä. Hyvä Kiira!

Sunnuntaina olikin jo toinen päivä. Molemmat koirat olivat todella väsyneitä. Myös omistajat olivat väsyneitä ja handlerikaan ei ollut parhaassa iskussa. Neira ja Viena olivat kotona ja mukana oli vain Jenny, minä ja Kiira. 

Deimos ei jaksanut seistä yhtä hienosti kuin edellisenä päivänä ja se oli selkeästi hieman väsynyt. Deimos on kuitenkin kaunis koira, joten se pärjäsi jälleen todella upeasti. Deimos ravasi ihan kohtalaisesti. Me olemme löytäneet viimeinkin hyvän rytmin juoksemiselle. Sunnuntaina Deimoksen tulos oli ERInomainen ja SA. Deimos voitti myös oman luokkansa ja pääsi urosten kanssa kisaamaan. Uroksia oli todella paljon, joten karsiuduimme aika heti pois. Deimosta ei enää kiinnostanut.

Kiiran vuoro kun tuli, niin olimme tehneet hieman virittelyä ennen kehään menoa. Harjoittelimme ravaamista ja seisomista. Ne meni oikein hyvin. Minä olin myös rento, mutta ehkä hieman väsynyt. Kiiran mielestä tuomari oli mörkö. Hampaita se ei ensin antanut näyttää. Se paoili minun taakseni. Minä sitten kumarruin Kiiran tasolle ja avasin sille kuristuspantaa, jonka jälkeen ei ollut ongelmaa näyttää hampaita. Kiira kuitenkin örähteli tuomarille hänen kävellessä Kiiran ympärille tutkivasti.

Kiiran kanssa juoksin sunnuntaina hitaamin, koska lauantaina se oli pelleillyt. Sunnuntaina tulikin sitten heti huomautus löysistä liikkeistä. Kokonaisuutena koen kuitenkin, että viikonloppu meni hyvin. Sain itse kokemusta ja varmuutta handlerin hommiin. Neiran kanssa tuli paljon parannettavaa ja myös belgialaisten kanssa voisi treenata kehässäjuoksemista. Näin tällä kertaa. Katsotaan miten ensi kerralla sujuu?

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Vantaan viralliset Rally-tokokisat 05.05.2013

Rata-kartan nähtyäni olin pyörtyä. Se näytti aluksi niin hankalalta ja koirille vaikeita juttuja oli mukana. Piti muunmuassa mennä maahan. Kiiran edellisellä tempauksella en tahtonut toista sellaista. Ensimmäisessä kokeessahan Kiira jäi pokkana seisomaan vaikka heiluttelin kättä sen kasvojen edessä.

Neira aloitti tänään ensin ja pakko myöntää, että minua jännitti enemmän kuin eilen. Eilen meillä meni sen verran hyvin, että uskalsin jo odottaa tulosta. Tein sitten vain ratakartta mielessä paljon sivulle tulemista ennen kehään menoa ja palkkasin jokaisesta katsekontaktista. Kehään mentäessä olo oli jo aika rauhallinen, paitsi että Neiran mennessä maahan väärässä kohdassa olisi tiedossa -10 pistettä.

Eilisestä viisaampana osasin tosiaan radan päässäni ulkoa, joten minun täytyi vain keskittyä itseeni ja Neiraan. Meillä alkoi ihan hyvin. Askelissa Neira lähti haahuilemaan jonnekin, joten uusin tämän. Sen jälkeen kun tein kohtaa uudestaan, niin Neira jä istumaan eikä lähtenyt seuraamaan minua, joten siitä tuli muutama -1 pistettä. Kriittisessä maahanmenossa Neira sitten päätti pelleillä runsaasti. Ensin se istui vinoon sivulleni ja itse korjattuaan se tuli sitten parempaan perusasentoon(tämä oli -10 pistettä) minkä jälkeen se meni maahan kiltisti. Loppu radan se suoritti melkein mallikkaasti, kerran se haahuili täsykäännöksessä. Pelätty juosten pujottelu meni yllättävän kivasti. Neira pysyi mukanani ja säilytti katsekontaktin. Hyvä Neira! Lopputulos oli 82 pistettä ja hyväksytty tulos!

Kiiran kanssa olin jo paljon rennompi. Olin tosiaan saanut Neiran tulosket jo käteen ja kunhan Kiira malttaisi pitää katsekontaktin ja olla kuulolla, niin rata menisi kyllä hyvin. Harjoittelimme hieman sivulle tuloa ja eteen tulemista. Kiira meni sitten hetkeksi vielä autoon ennen kuin lopulta ain sen kehään. Meillä meni suorastaan loistavasti! Kiira haahuili vain yhdessä kohdassa askelten aikana ja sitten se ei oikein ymmärtänyt pujotella juosten. Se oli Kiirasta outoa. Askelten kohdalla Kiiralle tuli -3p ja pujottelusta -1. Lopputuloksena 96p Hyväksytty tulos!

Olen todella ylpeä molemmista koirista. Kiira tarvitsee kesäkuussa enää yhden hyväkytyn tuloksen, niin se on rtk1 ja Neirlta puuttuu tietysti 2 hyväksyttyä, mutta oletan, että molemmat suoriutuvat näistä hyvin, koska minä en tosiaan hermoile ihan niin paasti enää. Hyvä me!











lauantai 4. toukokuuta 2013

Salon viralliset rally-tokokisat 04.05.2013

Herätyskello soi kello 5.00. En ollut vielä silloin hermostunut tai jännittynyt. Vein kaikki koirat aamulenkille ja pistin kahvit tippumaan Yritin tällä kertaa illitä hermoni. Auto pakattiin: yksi ydinluu, hieman sian pallealiaa ja läjäpäin nakkia. Kello 7.00 lähti pieni toyotani kohti Saloa kokoonpanolla minä, Jenny, Kiira ja Neira. Viena sai jäädä kotiin kaluamaan luita ja nukkumaan. 

Paikanpäällä olin iloisesti yllättynyt. Olimme olleet siellä mätsäreissä, joten paikka oli tuttu sekä Neiralle, että Kiiralle. Hyvä! Tästä iloisuuteni ei sitten laantunutkaan. Hermostus alkoi hiipiä luihin ja ytimiin. Kiira olisi toisena kehässä, joten sen kanssa täytyi tehdä todella huolellinen pohjatyö ennen kuin menisimme kehään.

Rataantutustuminen sujui ihan kivasti. Rata vaikutti helpolta, enkä nähnyt yhtäkään maahanmenoa mistä olin todella tyytyväinen. Yritin painaa mieleen jokaisen kyltin. Luulin onnistuneeni. Minä en nimittäin pysty enää keskittymään mitä kyltissä lukee, kun olen siinä koiran kanssa. JOten joudun opettelamaan radan ulkoa ennen kuin menen sinne.

Kiiran kanssa meillä menikin sitten aivan älyttömän hyvin. Kiira teki lähes kaikki kyltit täydellisesti. Suurimmat virheemme olivat minun ohjaajavirheeni. Tahdon tehdä kaikki kyltit liian kaukana kytistä, joten tätä täytyy todella treenata. Minä pelkään nimittäin, että koira ohittaa kyltin, joka on ratavirhe. Täytynee keksiä jokin keino. Kiira kesti tänään todella hyvin palkattomuuden ja palkinnoksi saimmekin koottua 87 pistettä. Enää kaksi hyväksyttyä ja Kiira on rtk1 !

Neira puolestaan oli lähes viimeisenä kehässä. Minä tein sille muutamaan otteeseen lämmittelykierroksia, jotta se pysyisi vireänä, mutta ei liian väsyneenä tai vatsa täynnä. Pahin ongelmani Neiran kanssa on se, että jos se ei tee palkkaa, niin se tarjoaa maahanmenoa. Tänäänkään se ei pettänyt minua tässä. Yritin palkata jokaisen sivulletulon ennen kehään menoa, jotta se ei lähdössä tarjoaisi maahanmenoa sivun sijaan. Neira meni kuitenkin maahan. Tästä alkoi OV - putkemme. Myös Neiran kanssa tein lukemattomia ohjaajavirheitä. Neiran toiset ongelmat ovat häiriökestämättömyys. Neira jää tuijottamaan katsojia ja tuomareita kesken liikkeiden. Sillä on myös treenistä huolimatta pientä haahulua, mutta tämän päiväinen ei ollut mitään edelliskertaan verrattuna. Neira oli tänään todella hienosti, minulla vain pääsi lopuksi taas ajatus katkeamaan ja unohdin tehdä yhden käännöksen. Perus minä.

Tästä oppineena: Rata paremmin päähän, jotta Neirankin kanssa voin toimia paremmin. Enemmän sivulletuloa palkalla ja eteentulemista palkalla ennen rataanmenoa. 

Näillä eväillä huomisiin kisoihin ennen pienen pientä taukoa. Alla vielä kuva päivän radasta.

torstai 2. toukokuuta 2013

Collieyhdistyksen Match Show 01.05.2013

Oli taas aika mätsäreille. Koirat taisivat olla tästä hieman erimieltä. Oli nimittäin aika väsynyttä ja rähjäistä porukkaa meillä liikenteessa. Koko porukan voimin kuitenkin lähdettiin kehäkettuilemaan taas. Kiira, Neira ja Viena pääsivät kaikki kehään. Mätsärit olivat tosiaan collieyhdistyksen järjestämät, joten oletin, että Neiran menestys olisi taattu.

Eivät tuomarit kuitenkaan ihan niin kotiinpäin olleet. Neiran vuoro kun oli, niin se esiintyi jälleen omalla ihanalla tavallaan. Hampaat sai katsoa, ja ksokea saa. Se jälleen hieman hykerteli. Aivan kun sitä kutittaisi kun tuomari koskee. Tuomarin kommentti Neiran etupäästä: "Onpa lihaksikas"- naurahdin itse. Olemmehan me juu jonkinverran metsässä viimeaikoina juoksennelleet. Tämä oli siis kuitenkin hyvä kommentti. Neira juoksi jälleen yhtä hyvin kuin aiemmin ja poseerasi hienosti. Hävisimme kuitenkin, koska Neiralla on karvanlähtö. Kilpailijallamme pinserillä oli kiiltävän kaunis turkki ja ehkä vielä iloisempi ilme kuin Neiralle. Hieman minua harmitti, mutta ymmärrän kuitenkin tuomarin kommentit. Olisin varmaan itsekin antanut punaisen ja sinisen niin päin.

Nauhakehään en itse vienyt Neiraa, joten se pelleili vain Tiinan kanssa. Neira sai siis sinisen nauhan eikä sijoittunut. Toisaalta pitää olla tyytyväinen. Tällä käytöksellä ei ainakaan tarvitse Neiran kanssa hävetä 11.5 Helsingin KV:ssä.























Kiira puolestaan väisti eilen voimakkaasti tuomaria. Olin siihen todella pettynyt. Päätimme siinä vaiheessa, että mätsärit olkoon Kiiralle vain harjoittelupaikka siten, että tuomarit antavat sille vain namia eivätkä edes yritä koskea siihen, ainakaan jos se vaikuttaa yhtään huonolta päivältä Kiiralla, jotta Kiiralle jäisi mahdollisimman positiivinen kokemus. Kiira liikkui jälleen upeasti ja seistä se osaa myös. Sininen nauha tuli tänään.

Nauhakehässä tuomari muisti Kiiran, joten hurmasimme tuomarin Kiiran upeilla liikkeillä ja hienolla poseerauksella. Tulos oli SIN3 Hip hip hurraa! Toinen sijoittuminen!























Viena puolestaan oli oma suloinen itsensä. Tuomari oli tänään loistava eikä kumartunut suoraan pienen belgialaisen ylle, mikä oli loistavaa. Viena ei nimittäin tällä kertaa väistänyt aivan niin pahasti kuin viimeksi. Tuomari oli myös siitä ihana, että se ei edes yrittänyt katsoa Vienan hampaita vaan syötti tälle vain herkkuja ja silitti sitä. Ei Viena lopulta edes väistänyt, kun tuomari kosketti kuonoa, mutta ajattelin, että on silti parempi, että niitä ei yritetä katsoa, jotta tästä väistelystä ei tule tapaa. Viena juoksee ihan kohtalaisesti. Minun on hieman vaikea katsoa, että millainen vauhtini pitäisi olla. Samban askeleet on helpompi nähdä kuin Vienan. Vienalla on niin karvapehko, että en minä oikein näe yläkulmasta kuinka se liikkuu. Seisomisessa Viena on kohtalainen. Ei se oikein malttaisi seistä, mutta on se parempi kuin Neira samassa iässä.

Nauhakehässä kello oli jo sen verran paljon, että Viena oli todella väsynyt. Ei se oikein jaksanut mitään. Olen kuitenkin tyytyväinen, että se pysyi pystyssä eikä mennyt esimerkiksi vain nukkumaan. Tuloksemme oli siis PUN ei sijoitusta.